Kirjoittajan arkistot: vikto

Rekkuringin kesäkuulumisia

Moni Rekkuringin fani on varmasti ehtinyt pohtia, että mitähän rekuille kuuluu nykyään. Korona tuli ja pisti Rekkuringin myös tauolle ja rekuille tuli ”pakkoloma”. Moni rekuista ei ehkä itse koe olleensa lomalla, sillä kotijoukkojen siirtyessä etätöihin on heille tullut valtavasti lisähommia, eikä päiväunista ole ollut tietoakaan.  Raskasta on siis paikoin ollut… Nyt on kesäloma ja katsotaan mitä syksy tuo tullessaan; alkaako Rekkurinki jo silloin pyöriä. Karvakorvat kyllä selkeästi kaipaavat jo rapsutushommiin!

Rekkuringin Sir Elmeri on keskittynyt tauon aikana lukukoiran tehtäviin. Tärkeä rooli kyllä.   

Lisäksi hän on löytänyt itsestään aivan uusia puolia. Elmeri on alkanut arvostaa hedelmiä, ja onkin ehtinyt kehittää itselleen aivan ilmiömäisen banaaninkuorinnan jalon taidon, tiedä vaikka hän joskus taitojaan faneilleen esittelisikin.  Mutta kotona Elmeri on toimittanut myös oksasilppurin virkaa. Hänen arvoituksellisesta ilmeestään ei ihan pääse selvyyteen, että onko homma hyvä vai ehdottoman tylsää. Kaikkea sitä pitää tässä odotellessa keksiä.

Mutta aina Elmerillä on aikaa pysähtyä vielä hetkeksi rapsutuksille😊   

Rekkuringin ihana sinisilmä Blondi on aina yhtä aktiivinen. Rekkuringissäkin Blondi aina toivoo tekemistä ja reipasta menoa. Hänen paksuun turkkiinsa on myös ihana upottaa sormet ja rapsutella. Blondi on nyt tauon aikana ollut reipas lenkkeilijä ja löytänyt itsestään kaverikoiran. Blondi on ollut lenkittämässä sellaisia henkilöitä, joilla ei ole omia koiria rapsuteltavana. Kotioloissa pitää myös paimentaa Rekkuringin nuorinta jäsentä Mauri– riiviötä😊   

Mauriko muka riiviö, mitä ihmettä? Maurihan on vain kasvanut pennusta nuoreksi miehen aluksi ja aktiiviseksi vapaaehtoiseksi. Hänestä on huhupuheiden mukaan kehkeytynyt myös melkoinen taikuri kaivautumaan ulos tarhasta. Mauri on myös ollut kaverikoirapuuhissa innokas lenkkeilijä. Paljon on jo aikaa vierähtänyt siitä, kun Mauri Rekkuringissä huvitti porukkaa sukeltamalla isompien koirien vatsojen alta ja tai hyppimällä niskaan, nyt hän on jo iso poika.

Tähti on tauon aikana lähinnä ulkoillut ja hiukan kuulemma töllön töitäkin tehty, mutta vaan ihan vähän. Ennen helteitä oli parasta metsässä lenkkeily ja eräily. Kotiväki ei kuulemma yhtään arvostanut, vaikka Tähti yritti turkissa tuoda kaiken maailman syttytikkuja. Mutta eihän mikään voita kunnon  piehtarointia!

Eräretkellä parasta on hyvät eväät, mutta mitäs sitten tehdään, ellei palvelusväki ymmärrä pakata kaikille evästä? Mökötystä kannattaa ainakin yrittää. Eihän se ole retki eikä mikään, ellei ole kunnon eväitä.

Rekkuringin uusin jäsen Loki, oli juuri astumassa ensi kertaa vankilavierailulle, kunnes korona tuli ja esti sen. Loki on odotellessaan ulkoillut paljon. Ja kuten kuvasta näkyy, on selvästi uitu ja jotain näyttäisi olevan kovasti pohdinnassa. Loki on myös kova vahtimaan palvelusväkeään, joka on innostunut leipomisesta. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kamalaa voisi sattua, ellei olisi näin tiukkaa vahtia!

    

Mutta nyt ystävät, Loki ja muut Rekkurinkilät ovat sitä mieltä, että levätään loma kunnolla ja toivotaan, että pian päästään taas vankilavierailuille ilahduttamaan sekä saamaan paljon huomiota ja rapsutuksia. Hyvää kesää kaikille, levätään hyvin ja pidetään toisistamme huolta!

Vastuuta Vapauteen -konsertti katsojan silmin

Vastuuta  vapauteen….

Vastuuta vapauteen – konsertti toteutui 18.5.17 Hämeenlinnan kirkossa.

Konsertti oli pitkäaikaisen haaveen lopputulos. Toteutuma musiikillisen elämyksen mahdollistamiseksi, mutta samalla konkreettinen muoto toiminnan toteutumisesta, elämän muutoksesta, jonka luottamus,  monenlaisen luovan ja arkisenkin toiminnan yhdessä tekeminen ovat saaneet aikaan.

Sami Valonen avasi tilaisuuden koskettavalla puheellaan. Sami kertoi saaneensa 15 vuoden vankilakierteelleen mahdollisuuden muutokseen 2013, kun tapasi Pete Eklundin Vikto ry:n toiminnoissa ja löysi monimuotoisesti musiikin elämäänsä. Sami kiitti luottamuksesta erityisesti Peteä, Vikto ry:n toimijoita, silloista Häv:n johtaja Samuli Laulumaata ja  Vava Ojos:sta erityisesti rikosseuraamusesimies Maritta Partasta, jotka tukivat ja loivat pontta  muutokselle ja uusille elämän asenteille.  Sami tekee töitä KAIHO republic yrityksessä ja työllistää ihmisiä erilaisia keikkoja rakentaen eri puolilla Suomea.

Huikean elämäniloisessa ja monimuotoisessa konsertissa esiintyivät lähes täydelle kirkkosalin kuulijakunnalle Samuli Edelmann, Tuure Kilpeläinen, Teleks, Leo Stillman, Outi Jokinen, Venla ja Eve, Ida Bois & Janne Malmisaari, Kaisa-Mari Ruokolainen, Flow, Pikkis, Ilona ja housebandinä toimi Suora Lähetys.

Konsertti oli lisäksi Vikto ry:n neljävuotisen toiminnan syntymäpäiväjuhlaa sekä tuen hakemista muutoin vapaaehtoiseen toimintaan.  Vikto ry:n nimi muodostuu sanoista Vapauteen Ilmaisun ja Kuntouttavan Toiminnan kautta. Vikto ry jatkaa Monikko – nimellä toimineen toimintakeskuksen mallin toimintaa. Järjestön perustajat ovat ohjaajat Johanna Laakso ja Jari Kokkinen ja heidän lisäkseen järjestössä yhtenä aktiivina toimii Jenni Ojanperä. Vikto ry tarjoaa tukea ja mahdollisimman monipuolista toimintaa yhdistäen toimijoina ei rikostaustaiset ja rikostaustaiset kuntoutujat.  Jenni Ojanperän mukaan, näin opitaan, että ei tarvita ”Me ja Ne Muut” – asetelmia. ”Muiden” kanssa on mukava ja luontevaa olla ja puolin sekä toisin voimme oppia toisiltamme.  Kukaan ulkopuolinen ei edes tiedä kuka on Me ja kuka Muut – porukkaa.

Johanna Laakso kertoo, että monesti heiltä on kysytty, miksi he tekevät työtä rikostaustaisten eteen.  Keskeisin syy lienee se, ettei mikään ole hienompaa, kuin nähdä se hetki, jolloin suunnan vaihtaminen muuttuu sananhelinästä uskoksi omiin vahvuuksiin ja tahdoksi lähteä kohti muutosta. Erittäin palkitsevaa on olla mukana muutoksen polulla. Lisäksi myös he, jotka eivät vielä tällä kertaa onnistuneet, onnistuvat myöhemmin.

Erityisen lämpimät kiitokset Vikto ry osoittaa Hämeenlinnan vankilan entiselle johtajalle Samuli Laulumaalle, joka rohkeana visionäärinä, vieläpä suljetusta vankilasta käsin, näki pilotoinnin aikana yhdessä kehittämisen mahdollisuudet ja jakoi heidän kanssaan mielettömän, joskus hullunkin innon tehdä eikä vain tuumailla.

Vikto ry kiittää luottamuksesta ja yhdessä tekemisen helppoudesta myös Vanajan ja Riihimäen vankiloita, joiden kanssa yhteistyö on alkanut ja vahvistunut.

Pilotointi Monikkona on takanapäin ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, sanotaan.  Johanna Laakson mukaan Vikto ry on nyt siellä, missä sen kuuluukin.  Yhteiskunnassa, vapauden/siviilin puolella, viemässä eteenpäin kuntouttavaa toimintaa monimuo-toisesti erilaisten asiakkaiden kanssa sekä ottamassa vastaan heitä, joilla vapautuminen lähestyy ja kulkemassa rinnalla heidän kanssaan, jotka ovat jo vapautuneet. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että unelmatoiminta toteutuisi, että Vikto ry:n ohjaajat voisivat päivittäin olla kulkemassa rinnalla koko vapauteen siirtymisen polun ja olla tukemassa muutoksen askelia vapautu-misen jälkeen yksilöllisesti tarpeellisen ajan.

Teksti: Marjatta Kurri